Mitähän Eveliina sanoisi? (Ilkan kolumni 20.3.2019)

Äkkiä pojat tekemään kaikkia kodin töitä yhtään häpeilemättä ja punastelematta!

Noin komensi sata vuotta sitten Eveliina Ala-Kulju, topakka emäntä Kuortaneelta. Ja kyllä me Kuljun pihan kakarat sitten saatiinkin kyytiä!

Eveliina itse ehti moneksi. Luki kiertokoulunopettajaksi, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Seurasi miestään Amerikkaan, missä hänestä tuli leski, yksinhuoltaja ja ruokalan pitäjä.

Suomeen palat

tuaan hän solmi uuden avioliiton. Hänestä tuli kansanvalistaja, kysytty puhuja ja viiden kirjan kirjoittaja. Hänet valittiin Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustajaksi vuosina 1907−10 ja 1914−19.

Eveliina Ala-Kulju oli siis vähän kuin meidän Minna Canthimme, varhainen tahtonainen ja yksi itsenäisen Suomen ensimmäisistä kansanedustajista.

Mitähän hän sanoisi nyt sata vuotta myöhemmin, kun eduskuntavaalit taas lähestyvät?

Uskaltauduin tähän ajatusleikkiin, koska olen seurannut Eveliinan elämää melko läheltä, tosin sadan vuoden etäisyydeltä. Eveliinan toinen puoliso oli äitini äidin isän isä Aleksanteri Ala-Kulju. Eveliinan ääni kuuluu yhä Kuljun pihassa.

Koti, uskonto ja isänmaa olivat Eveliina Ala-Kuljun tärkeät arvot, ja väitän, että nimenomaan tässä järjestyksessä. Keskeinen ajatus oli: koti on kaiken perusta.

Kuvittelen Eveliinan seisomassa keskellä Kuortaneen Mäyryn Kuljun pihaa ja julistamassa: ”Ei kotia ja kotiseutua noteerata kuin pörssikurssia. Ei niiden arvo mihinkään katoa sadassa vuodessa!”

Samaan aikaan Eveliina peukuttaisi sitä, että Suomi valmistautuu myös eurovaaleihin osana eurooppalaista yhteisöä. Hän nimittäin antoi nuorisolle tehtäväksi seistä länsimaisen sivistyksen etuvartiona itää vastaan.

”Eihän teidän tarvitse rajalle lähteä kivääri kourassa”, Eveliina kirjoitti vuonna 1935.

Hän ehti nähdä, että kohta sinne piti sittenkin lähteä. Tiedoksi Eveliinalle: kyllä se itäraja saatiin pidettyä pääosin paikallaan.

Eveliina Ala-Kuljun kirkkain ajatus oli se, että lapsi imee vaikutteita jo aivan pienenä koko loppuelämää varten.

Tämän herkän oppimisprosessin osoittaminen oli tärkeämpää kuin mikään ideologia. Ei hullumpi aateperintö.

Eiköhän Eveliina määräisi laittamaan kännykät piiloon ja keskittymään elämiseen lasten kanssa.

Varsinainen profetia sisältyy ajatukseen ”lapset tulevat vanhempain kasvattajaksi”.

”Kun me otamme kyllin vakavalta kannalta tehtävämme, silloin tulevat lapset meidän kasvattajiksemme. Kun meille kirkastuvat meidän omat velvollisuutemme ja edesvastuumme lasten elämästä, silloin me näemme, etteivät riitä omat voimamme”, hän kirjoitti.

Niinpä Eveliina Ala-Kulju voisi lopettaa tämän päivän kolumninsa näin:

”Lopettakaa jo se tyhjän puhuminen ja tehkää yhtään häpeilemättä ja punastelematta niin kuin meidän tyttömme ja poikamme sanovat!”

Etsi tunnisteilla
Arkisto