Terveisiä Pariisista! (Ilkka-Pohjalaisen kolumni 9.5.2020)


Vietin juuri kolme ikimuistoista päivää Pariisissa, aivan Eiffelin tornin ja Louvren taidemuseon tuntumassa. Hienoa oli.

En tosin käynyt Pariisissa oikeasti, en ole koskaan käynyt, enkä ehkä ikinä käykään. Tein Pariisi-visiitin lukemalla Muriel Barberyn Siilin eleganssi -romaanin.

Hyötysuhde oli loistava: vietin laatuaikaa unelmien kaupungissa nollabudjetilla ja reissussa rähjääntymättä. Bonukseksi sain jännittäviä ajatuksia.

Sitä ennen seikkailin neljä päivää Kanadan arktisella alueella, oppaana Jään muisti -ekotrilleri.

Pääsiäisenä hiljennyin Jerusalemissa. Tämänkin vaelluksen tein romaaniraketilla. Lisäksi nojatuolini oli aikakone, sillä kiidin ajassa 2000 vuotta taaksepäin, Jeesuksen elämän aikaan − kuten olen tehnyt pääsiäisenä 20 kertaa aikaisemminkin. Ei ole tullut edes mieleen käydä oikeasti Israelissa.

Hallitus ei suosittele vapaa-ajan matkailua, mutta sallii kirjastojen avaamisen.

Sehän tietää entistä parempia näkymiä kirjalliselle matkailulle, luultavasti pitkäksi aikaa. Hupilentäminen tuskin palautuu entiselleen, eikä ilmastonmuutoksen paine katoa minnekään.

Mutta usko minua, hyvä romaani voi oikeasti korvata matkustamisen himoa. Aivotutkijat kertovat lukemisen aiheuttavan pääkopassa samantapaisia reaktioita kuin paikan päälle rehautuminen.

Kirja voi antaa esimakua tulevasta, jälkitunnelmia koetusta tai korvata koko reissun, kuten minulla kävi Pariisin, Kanadan ja Jerusalemin kanssa.

Sitä paitsi mielipuuhaani ulkomailla on istua kahvilaan aistimaan ääniä, tuoksuja ja makuja – ja avata samasta paikasta kertova kirja. Näin olen tehnyt esimerkiksi Pietarissa, Prahassa ja Istanbulissa, jotka ovat kirjalliset mielikaupunkini.

Vuonna 2010 tein ennätyksen viettämällä Prahassa peräti puoli vuotta. Aloitin lukemisen keväällä ja lopetin syksyllä. Kesällä vietin viikon oikeasti paikan päällä, kirjallisia paikkoja koluten ja kuvaten. Kotona kokosin kirjallisen Prahan valokuvakirjan.

Vaan löytyy niitä kirjallisia paikkoja lähempääkin. Suomessa on yksi erityisen hyvä: Helsingin Kallio.

Citymökin seinällä on vuoden 1957 Kallion kartta, jossa on 50 nuppineulaa. Jokaisesta johtaa lanka kirjan nimeen. En kävele mökkimaisemissani yhtään korttelinväliä ilman kirjallista muistumaa.

Entä kuinka rakas Pohjanmaamme pärjää kirjallisten elämysten sarjassa?

Sehän pärjää loistavasti! Kun tammikuussa 2015 aloitettiin Apila-kirjaston pohjalaisen kirjallisuuden lukupiiri, kuvittelin että pohjalaisella teemalla voitaisiin mennä vuosi tai pari. Nyt on käynnissä kuudes vuosi ja pohjalaisia romaaneja on tutkittu jo 34.

Hmmm… pitäisikö kirjoittaa kirja pohjalaisromaaneista ja niiden paikoista? Taidanpa tehdä niin.

Ja saatan hakea vielä tuliaisia Parisista. Se onnistuu Pirkan niksillä:

Vältä matkamuistorihkamat, joiden ostamista tulee jälkeenpäin harmiteltua. Kotimaan kirpputoreilla olet harkitsevaisempi ja löydät pikkurahalla paljon kauniimpia muistoesineitä samoista paikoista.

Etsi tunnisteilla
Arkisto