Futisfanin onnen päivä (Ilkka-Pohjalaisen kolumni 24.10.2020)


Oikealla kaupungilla on ruutukaava ja jalkapallojoukkue ylimmässä sarjassa.

Tämä on ministeri Jaakko Nummisen määritelmä kaupungille. Luulen, että Numminen halusi aikoinaan vetää sillä rajaa juuri Vaasan ja Seinäjoen välille.

Nyt tilanne on muuttunut, sillä Vaasa ja Seinäjoki täyttävät kriteerit, mutta vain yhdessä: Vaasalla on ruutukaava ja SJK pelaa Veikkausliigassa.

Seinäjoen mahdollisuuden ruutukaavaan vei arkkitehti Arne von Boehmin paras oivallus, kortteleiden läpi vinottain vedetty Alvar Aallon katu, joka johtaa suoraan Aalto-keskukseen.

Vaasan Palloseura puolestaan putosi Veikkausliigasta vuosi sitten, eikä paluu onnistu ainakaan vielä tänä vuonna. Seinäjokelaisena toivon VPS:n pikaista nousua, sillä paikallisderbyissä on erityistä hohtoa.

Vaan eipä ole myöskään SJK-fanin elämä ollut herkkua kolmella viime kaudella.

Katkera pettymys on futisfanin luonnollinen tunne, lukee tulostaululla mitä tahansa, lohduttaa brittikirjailija Nick Hornby.

Jalkapallojoukkueet ovat Hornbyn mukaan valtavan eteviä keksimään tapoja, joilla tuottaa surua kannattajilleen. Jalkapallon seuraaminen on yhtä vakavaa ja stressaavaa kuin työ. Siihen sisältyy huolia, toiveita ja pettymyksiä, mutta vain satunnaisia ilon aiheita, sanoo Hornby.

”Käyn seuraamassa otteluita monestakin syystä, mutta en huvin vuoksi. Kun katselen ympärilleni ja näen muiden synkät ilmeet, näen ihmisiä jotka tuntevat samoin kuin minä”, toteaa Hornby kirjassaan Hornankattila.

Tervetuloa tähän synkkään joukkoon, OmaSP Stadionin ja Elisa Stadionin puuropataan.

Miksi sitten pitää raahautua seuraamaa potkupalloa jopa syksyn sumussa?

Siksi, koska jalkapallo on kuin elämä tai kohtalo. Taito ja tuuri vaikuttavat yhtä paljon.

Parempi joukkue voittaa vain puolet jalkapallopeleistä. Toinen puoli päättyy tasapeliin tai huonommin sijoittuneen voittoon.

Selitys on maalien vähäisyydessä. Mutta silloin harvoin, kun maali syntyy, se onkin suurta.

Elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini muotoili tämän kauniisti: ”Jokainen maali on oivallus, ratkaiseva muutos käsikirjoituksessa, odottamaton tapahtuma, salamanisku, yllätys, käänne – kuin jokin runon sana. Paras maalintekijä on aina vuoden runoilija.”

Vuoden futisrunoilijan tittelissä on muuten kiinni entinen SJK-hyökkääjä Roope Riski.

Olennaista on, että toivo elää. Nick Hornbyn mukaan futismatsi on todella ikimuistoinen, jos se täyttää mahdollisimman monta seuraavista kriteereistä:

1) Paljon maaleja, mieluiten 3-2 voitto.

2) Törkeän huono tuomarityöskentely.

3) Meluisa yleisö.

4) Sade ja liukas kenttä.

5) Vastustaja tuhrii rangaistuspotkun.

6) Vastapuolen pelaaja saa punaisen kortin.

7) Hävettävä välikohtaus tai typeryys.

Hornbyn kriteerit ovat ankaria, mutta SJK pääsi jo lähelle niitä syksyn HIFK- ja MIFK-peleissä. Molemmat päättyivät 3-2-voittoon ja moni muukin ehto täyttyi.

Kaikkein ikimuistoisin peli on kuitenkin vasta edessä. Sitä onnen päivä kannattaa odottaa!

Tags:

Etsi tunnisteilla
Arkisto