Oman kuplan keskipisteessä (Ilkka-Pohjalaisen kolumni 19.12.2020)


Missä on Vaasan läänin keskipiste? Kysymys vaivasi minua 30 vuotta sitten niin paljon, että päätin etsiä vastauksen vaikka rautalangasta vääntämällä.

Sahasin vanerista läänin muotoisen palan, etsin tasapainopisteen, työnsin siihen rautalangan pätkän ja asettelin kartan vanerin päälle. Piikki nousi Lapuan Alajoelta, Takaluoman kylän kohdalta.

Julkistimme Vaasan läänin keskipisteen Pohjanmaan Radion suorassa lähetyksessä Takaluoman talon takapihalla. Takaluomalaiset siunailivat ihmeellistä onneaan: se tiedettiin, että taivas on täällä korkein, mutta että vielä keskipistekin!

Kun lääni jaettiin vuonna 1994 kolmeksi maakunnaksi, sahasin vanerin kolmeen palaan.

Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskipiste löytyi Nurmon Viitalankylästä. Pohjanmaa tasapainoili Vöyrin ja Vähänkyrön rajamailla. Keski-Pohjanmaan painopiste upposi Ullavanjärveen.


Nyt koronakaamoksen aikana heräsin levottomista unista ja huomasin, että vanerit on otettava taas esiin. Isonkyrön siirtyminen maakunnasta toiseen muuttaa nimittäin tilannetta. Voisiko se tarkoittaa että…

Nousin aamuviideltä ja kaivoin vanerit verstaan uumenista. Sahasin Isonkyrön irti Pohjanmaasta ja kiinnitin sen sisämaahan.

Kyllä, Etelä-Pohjanmaan painopiste heilahti suoraan kohti Seinäjoen Hyllykalliota, mutta ei aivan perille asti. Tulevan maakunnan keskipiste on jossain Nurmon-Seinäjoen jäteaseman takamaastossa.

Pohjanmaan painopiste siirtyy puolestaan Vähänkyrön Nevanperän ja Takanevan tienoille. Hmm, minkähän takia keskipisteet ovat aina takamailla?


Olin jo hetken haaveillut, että pääni päällä kohoaisi maakunnan korkein taivas, kun kipuan kotini katolle Hyllykalliolla.

Sitten tajusin, että niinhän se kohoaakin! Elämme aina oman kuplamme keskipisteessä. Kodistamme kohoaa maailmanpuu kohti taivaantappia, Pohjantähteä. Ilmansuunnatkin leviävät joka suuntaan juuri siitä paikasta, missä milloinkin seisomme.

Oma jättikotani on Etelä-Pohjanmaa, jonka lakeuksia ihailen kuin Artturi Leinonen ylihärmäläisen syntymäkotinsa katolla kirjassa Maalaispojan matkaanlähtö.

Nyt tosin tuntuu, kuin kuplani olisi avartumassa kohti länttä. Pohjanmaan rannikko ei tunnu ollenkaan vieraalta suunnalta, eikä varsikaan Merenkurkun kivinen melontameri.

Voisivatko merilakeus, jokilakeus ja järvilakeus mahtua samaan kuplaan? Sehän on entinen historiallinen Etelä-Pohjanmaa. Hieno nimi yhteiselle sote-alueelle!


Niinpä sahasin esiin myös laajan Etelä-Pohjanmaan painopisteen, joka on samalla YLE Pohjanmaan alueen ja nykyään myös Ilkka-Pohjalaisen alueen keskipiste. Tämän maailman napa löytyy Ylistaron Halkosaaresta, läheltä Kyrönjokea, joka virtaa halki Etelä-Pohjanmaan hallintorajoista piittaamatta.

Tähän havaintoon on sopiva päättää yhdistyneen maakuntalehden kolumnistin pesti, kolumniin numero 50.

Kiitän nelivuotisesta mielenkiinnosta!

Etsi tunnisteilla
Arkisto