top of page

Seinäjoella on suuri sydän


Tapasin entisen toimittajakaverin kalliolaisessa kahvilassa Helsingissä, pitkästä aikaa. Kaksi ja puoli tuntia kului äkkiä kauramaito-cappuccinon ja suklaacroissantin voimalla.


Sovittiin, että tavataan ensi vuonna Seinäjoella. Arkkitehtuuri on kaverini erikoisala, minkä vuoksi hän toivoi, että esittelisin Seinäjoen keskustaa kävelykierroksella. Kerroin, että kävely ei enää riitä, koska keskusta on viime vuosina hajautunut niin moneen suuntaan.


Ryhdyin saman tien suunnittelemaan reittiä. Asemalta lähtiessä kurkataan ensin Alma-kompleksi, jonka uusin osa on Seinäjoen keskustan vanhin rakennus, kahdesti siirretty Pollarin talo.


Sen jälkeen vieraillaan Unesco-tason paikoissa, Aalto-keskuksessa ja Apila-kirjastossa. Ja käväistään Törnävällä, joka on harvinaisuus ruukkialueeksi, koska se on niin lähellä kaupunkikeskustaa.


Koukataan Piirille, missä entinen sairaala-alue on äkkiä herännyt aivan uuteen eloon. Sieltä on helppo nousta toisen harvinaisuuden ääreen: tekojärvi aivan kaupunkikeskustan kyljessä. Ihaillaan järven rannalla M-taloa ja melontakeskusta.


Seuraavaksi katsotaan Kansalaiskampus, sekin entinen lääninsairaala, joka on juuri entisöity komeasti kansalaisopiston käyttöön. (kuvassa)


Ydinkeskustasta vilkaistaan Avaruuden puisto ja Keskustorin Paviljonki. Ideaparkin arkkitehtuurissa ei ole paljon katsomista, mutta sekin kertoo suur-Seinäjoen hajaantumisesta eri suuntiin.


Kiertoajelu huipentuu Kalevan Navetan, Rytmikorjaamon ja Graffitilandian akseliin, joka on taas esimerkki vanhojen rakennusten onnistuneesta uusiokäytöstä.


Ja mikä parasta: useimmissa paikoissa voi pysähtyä murkinalle ja kahville, kauramaidolla tai ilman.

Kalliossa trendimaailman ja alamaailman kamppailu on päätymässä trendimaailman voittoon. Seinäjoella taas vanhojen rakennusten kierrätyskäyttö on yllättäen haastanut uudisrakentamisen. Juuri nyt kilpailu on tasaväkistä. Ensi vuonna museokeskus tulee Tiklaksen taloon ja sitten uudistuu asema.


Kun palataan asemalle, on mittariin kertynyt yli 20 kilometriä. Seinäjoen sydän on nykyään suuri, mutta onpa itse käenpojallakin mittaa, peräti 217 kilometriä Untamalan pohjoisrajalta Sammatin eteläisiin metsiin.


Anssi Orrenmaa

vapaa kirjoittaja

Etsi tunnisteilla
Arkisto
bottom of page