Anssi Orrenmaa

Jos olisin aivan tylsä, sanoisin tätä kirjaa naisten seikkailuviihteeksi, TV-sarja Handmaid's Talen toiminnalliseksi jatko-osaksi. Kaamea Gilead, mistä Orjattaresi (1985) kertoo vähitellen ja kutkuttavan viitteellisesti vihjaten, kirjoitetaan Testamenteissa (2019) 15 vuotta myöhemmin aivan auki. Testamentit on kuin mustavalkoinen satu, jossa kaikki kääntyy aivan ennalta-arvattavasti parhain päin, melkein kuin tyttö-, poika-, nais- ja mieskirjoissa (Enid Blytonin, Jane Austeni

Olin tekemässä sitä, mitä nykyajan ihminen tekee koko ajan: kierrättämässä. Lajittelemassa jätteitä ja kuskailemassa niitä oikeisiin paikkoihin. Pitämässä mielessä yhtä aikaa kymmentä jätelajia − ja suurin niistä on muovi. Pistelin marraskuun pimeydessä pahvia, metallia, lasipurkkeja ja muovia omiin astioihinsa, sillä kertaa Seinäjoen Kivistön Ekopisteellä, kun samaan puuhaan tuli satunnainen kierrätyskaveri. Hän katsahti kohtalotoveriaan ymmärtäväisesti ja lausahti lakonises

Ilkan ja Pohjalaisen fuusio päättää maakuntalehtien puolen vuosisadan mittaisen valta-asetelman näillä lakeuksilla. Se saattaa ennakoida myös pohjalaisten maakuntien loppua sellaisia kuin olemme tunteneet ne viimeisen neljännesvuosisadan ajan. Asetelma onkin outo. Kaventuvan rantakaistaleen Pohjanmaa-nimelle on yhä vähemmän katetta Isonkyrön siirtymisen jälkeen. Nimi oli aikoinaan vastaveto sille, kun sisämaan maakunta ehdittiin ensin nimetä Etelä-Pohjanmaaksi. Ilkka-Pohjalai