Anssi Orrenmaa

Jutustelin joogaopettajan kanssa ennen kansalaisopiston joogatuntia. Kun kerroin käyneeni Helsingin kirjamessuilla, hän kysäisi: No, löysitkö sieltä oman filosofiasi? Hieman hämmentyneenä vastasin, että enpä tainnut löytää. Joogamatolla kysymys alkoi vaivata. Enkö tosiaan ole löytänyt omaa filosofiaani 57 vuoden ikään mennessä. Kirjamessuilla aatteita oli tosiaan tarjolla yllin kyllin. Georg Henrik von Wrightin syvämietteet, Pentti Linkolan ääriekologia, Tarja Halosen ihmisar

Niinhän siinä kävi kuin uumoilin: melontavuonna 2017 tuli vietettyä enemmän aikaa Kyrkösjärven melontakeskuksen työmaalla kuin kajakissa. Paljon enemmän. Kökkä nimittäin koukuttaa. En malttanut jättää kuin yhdet talkoot väliin (senkin Lapin matkan takia). Oli palkitsevaa kokea perustusten rakentuminen, rungon nouseminen, katon kohoaminen, lattian laajeneminen, seinien valmistuminen ja sisustuksen eteneminen. Ja kyllä kelpasi pitää myös ruokapaussi, kun vaihtuva muonitusryhmä

Juha Hurme tekee romaaneille aivan mitä haluaa, ja se on ihan oikein. Eihän Finlandia-voittaja Niemi mikään romaani ole, vaan omatekemä tietokirja siitä, miten Niemestä tuli Suomi. Epämuoto antaa kirjoittajalle vapaat kädet huomautella mitä mieleen juolahtaa, millä tyylillä tahansa. Yleensä huomautukset ovat osuvia ja historian kerronta hämmästyttävän monipuolista. Eniten minun maailmankuvaani mullisti Niemen kuvaus kalevalaisesta runonlausunnasta. Olin pitänyt sitä lähinnä a

Lestijoki maistuu aina vain makeammalta. Olen melonut tämän keskipohjalaisen joen yläosan vuodesta 2002 lähtien keskimäärin kerran kesässä. Niin kuin viime heinäkuussa. Oltiin liikkeellä peräti 21 hengen porukalla luontohelmi-melonnan merkeissä. Melojista kolmannes oli koskihäjyjä ja heistä viisi ensikertalaisia. Ja mikä siellä oli taas niin mukavaa? Ensinnäkin ympärillä oleva satumainen metsä ja sen vähittäinen soistuminen. Ja sitten saapuminen suurelle suolle, Jatkonnevall

Ian McEwan: Pähkinänkuori (2016), 200 sivua Pähkinänkuori oli minulle keskimääräistä parempaa Ian McEwania – mikä tarkoittaa erittäin korkeaa laatua. Olen lukenut kaksitoista kirjaa tältä taitavalta britiltä ja tämän yli menevät vain Sovitus, Lauantai ja Ikuinen rakkaus. Seuraava lause on mahdollinen vain tässä romaanissa: ”Olipa toista ihmistä kuinka lähellä tahansa, hänen sisälleen ei voi päästä, ei vaikka olisi hänen sisällään.” Kirjan kertoja on nimittäin miespuolinen sik