Puolihila ja sen pääkaupunki (Ilkan kolumni 4.2.2018)
Innostuin kauan sitten sellaisesta sanasta kuin puolihila.
Totta: puolihila. Erikoinen termi on peräisin matematiikasta, mutta ympäristöpsykologiassa se kuvaa aluerakennetta.
Puolihila on verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki tärkeät asiat eivät kasaannu keskukseen, vaan reunoilla on omia ainutlaatuisia keskuksia. Puolihila on mielenkiintoinen, lomittuva, elävä alue, hierarkkisen rakenteen vastakohta.
Asuimme pääkaupunkiseudulla kun tajusin, että Etelä-Pohjanmaa on Suomen paras puolihila. Eläväinen verkosto pienen keskuksen ympärillä.
Siellä oli urheilijoiden Kuortane, lentäjien Kauhava ja hengellinen Lapua. Aalto-keskuksien Seinäjoki ja Alajärvi, perinnetaitajien Jurva ja Ilmajoki, keskiaikainen Isokyrö. Kansallispuistojen Kauhajoki, kylpylöiden Ylihärmä ja Lappajärvi, pesäpallon Vimpeli ja eläinten Ähtäri. Äkkiä sinne!
Vuonna 1990 palasimme tähän mielenkiintoiseen maakuntaan. Siitä lähtien on vietetty hienoa elämää eteläpohjalaisessa puolihilassa.
***
Rakas kotikaupunkini Seinäjoki on tällä välin vahvistunut. Se haastaa nyt asukkaitaan tekemään uutta strategiaansa.
Menin asukasiltaan ja yritin näytellä viileää tarkkailijaa. Keskustelu imaisi kuitenkin kohta mukaansa.
Kyllä, tarvitaan elinvoimainen keskusta ja asemanseudun uusi city. Meillä on melkein mäetön pyöräilykaupunki, runsaasti hienoja liikuntareittejä ja vahingossa syntynyt Lakeuden puisto. Apila-kirjasto, OmaSp Stadion ja Rytmikorjaamo ovat jo kansalaistoiminnan forumeita. Kohta saadaan myös uusi keskustori ja Kalevan navetan taidekeskus.
Tekemisen ja tahtomisen pääkaupunki. Pikkukaupungin sujuvuus yhdistyneenä toimiviin palveluihin. Siinä se!
Melkein meinasin taas innostua. Aivan kuin Seinäjoki haluaisi oikeasti kuulla asukkaitaan. Salajuoni on se, että kun alamme ideoida, sitoudumme huomaamatta kehittyvään kaupunkiimme.
Ajatuksia voi esittää vielä kahden viikon ajan. Hakukoneeseen vaan Elämäni Seinäjoki, niin sieltä se löytyy, elämämme kaupungin strategia.
***
Miten eteläpohjalainen puolihila ja sen kasvava keskus sitten tulevat toimeen keskenään?
Hieman kangerrellen. Urbaani Seinäjoki ujostelee juurevaa maakuntaansa, joka karsastaa pullistelevaa pääkaupunkiaan. Turhaan, molempia tarvitaan.
Kun väki, työpaikat ja hallinto ovat kasaantuvat keskukseen, on maakunnallinen puolihila alkanut osin murentua.
Lentokoneet lensivät pois Kauhavalta, PrimaPower lähtee kohta ja piispakin muutti jo Seinäjoelle. Saatiin maakunnallinen ammattikorkeakoulu, kunnes se vetäytyi Seinäjoelle ja vilkuilee nyt Tampereelle. Matkailun puolella menee paremmin: Alahärmään syntyi PowerPark, Lappajärven Meteoriittikeskus vahvistui, Tuurin kyläkauppa laajentui ja Ähtäri sai pandansa.
Puolihila on yhä olemassa. Aina vaan löytyy aktiivisia kaupunkeja, pitäjiä ja kyliä.
Eikö elävä maaseutu ole myös Seinäjoen vetovoimatekijä? Pystyisikö maakunta olemaan ylpeä vireästä keskuspaikastaan? Osaisivatko ruokaprovinssi ja sen nälkäinen pää pelata yhteen?
Lakean kaupunki: elävän verkoston napa, maan johtava maaseutukaupunki, mielenkiintoisen puolihilan solmukohta.
Anssi Orrenmaa
Kirjoittaja taitaa nyt käyttää termiä, jota ei ymmärrä itsekään