Vaikeista ajoista tulevaisuuteen (Ilkan kolumni 4.3.2018)


Elämme vaikeita aikoja. Ja pahemmaksi käy, kun edetään kohti Tamperetta.

Tämä on se kevät, kun vuoden 1918 sota käydään vielä kerran. Meillä on siihen myös entistä parempia välineitä.

Antti Tuurin Tammikuu 1918 avaa pelin riisumalla venäläiset aseista Etelä-Pohjanmaalla. Dokumenttielokuva Tammisunnuntai 1918 tarkentaa kuvan Ylistaroon.

Anneli Kannon Lahtarit kertoo sodan koko kaaren Vaasasta Viipuriin ja Helsingin voitonparaatiin. Martti Koskenkorvan Saappaanjäljet on samalla asialla Ilmajoelta Tampereelle ja takaisin Seinäjoen vankileirille.

Sekä Kannon että Koskenkorvan kirjat ovat dokumentaarisia romaaneja, lähinnä ilmajokelaisesta näkökulmasta.

Sanoisin, että meitä hemmotellaan tällä tarjonnalla, ellei sen sisältö olisi niin kauhea.

***

Lahtarit-romaaniin uppoutui helmikuussa myös Apila-kirjaston pohjalainen lukupiiri.

Moni kertoi lähteneensä raskain mielin kohti kevään 1918 taisteluita. Sitten kirja vei mukanaan ja henkilögalleria alkoi elää. Osa sankareista ei kestänyt sotaa, osa selvisi siitä murtuneena, osa muuten muuttuneena.

Lahtarit teki lukupiiriläisiin väkevän vaikutuksen. Moni sanoi sen tulleen uniinkin. Professori Kari Hokkanen kiitti lukupiirissä Lahtareita paitsi erinomaiseksi romaaniksi, myös kutakuinkin tositapahtumia vastaavaksi.

Ennustan, että Lahtareista tulee pohjalaisille tämän sodan Tuntematon sotilas. Sen hahmot jäävät elämään todempina kuin oikeat ihmiset.

Arvelen myös, että tämä kevät on vuoden 1918 sodan käännekohta. Enää ei tunneta tarvetta valita puolta tai osoitella syyllisiä. Lukupiirissäkin tunnettiin vain yhteistä surua vuosisadan takaisista julmuuksista.

***

Kun kevään 1918 alhoista nostaa katseen ylös, näyttää meidän aikamme käsittämättömän hienolta.

Viime sodista on kulunut jo 73 vuotta. Tätä pidempi rauhan jakso on koettu Suomen niemellä viimeksi tuhat vuotta sitten.

Olemme kiinteä osa suurta eurooppalaista yhteisöä, jonka keskeinen tavoite on rauhan ylläpitäminen. On muutenkin aivan mahtavaa kuulua tämän jännittävän maanosan ydinjengiin. Sekin on hienoa, että pieni Viro on samassa porukassa virkeänä itsenäisenä valtiona.

Olemme hetki sitten eläneet myös ajan, jolloin upea musta mies johti maapallon ainoaa supervaltaa. Amerikkalainen rock-muusikko sai samaan aikaan Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Loistavia aikoja, kuin satua.

Kahdesti olemme saaneet kokea senkin, kun Suomea johti nainen sekä presidenttinä että pääministerinä – molemmat pääministerit pohjalaisia naisia. Ja nytkin valtakunnan toiseksi korkeinta tehtävää emännöi pohjalainen likka.

***

Tietotekniikka vei meidät jo tulevaisuuteen. Kotikoneelta valuu musiikkia kuin vettä kraanasta. Maailman kaikki tieto mahtuu kämmenelle.

Saman pöydän ääreen mahtuu pian yhtä aikaa myös kaksi Ilkan lukijaa – tai Pohjalaisen. Maakuntalehti pitää vain ensin vapauttaa niittien kahleista. Sitten sen sivut voi jakaa niin moneen osaan kuin huvittaa. Näin vältetään perheiden sisällissodat.

Se on viimeinen ennustukseni: pari euroa maksavasta niitinpoistajasta tulee pohjalaisten tärkein kotirauhan takaaja.

Elämme mahtavia aikoja.

Anssi Orrenmaa

Kirjoittaja haluaa yhä sotkea kätensä painomusteeseen

Etsi tunnisteilla
Arkisto