Kuka konna kaikki kertoikin! (Ilkan kolumni 3.10.2018)


Kuka konna hälle kaikki kertoikin!

Näin suuttuivat Ruijan suomalaiset, kun näkivät salaiset asiansa kirjaan painettuna.

Turhaan suuttuivat, sillä itse olivat kaiken kertoneet. Liikkeellä vain oli ollut tiedon keräämisen mestari, laiha kulkumies Kurikan Kampinkylästä.

Samuli Paulaharjulla oli aivan oma tapansa lähestyä ihmisiä. Hän jätti repun ja kepin eteiseen, kurkisti varovasti tupaan. Saisikohan istua vähän aikaa ovensuussa? Aloitti leikkimällä lasten kanssa, jutteli jotain naisille, astui peremmälle, kyseli kohta miehiltäkin.

”Kyllä tämä haastattaja osaa heidät taikoa, eivät huomaakaan, kun jo saattavat olla salaisimpiaan hänelle haastelemassa, vaikka puoli tuntia sitten oli näyttänyt hyvin toivottomalta”, ihmetteli Paulaharjua seurannut.

Millä konstilla kulkija taikoi ihmiset kertomaan yksityisiä asioitaan?

Sillä samalla, millä toimittaja tekee sen aina vain. Avaudut tuntemattomalle kyselijälle, koska sinulla on kerrankin kuulija, joka on aidosti kiinnostunut kertomastasi.

Kumppanisi, äitisi ja kaverisi ovat jo kuulleet kaiken. Lääkärisi on kiinnostunut vain sairaskertomuksestasi ja pappi synneistäsi. Nyt edessäsi istuu hän, joka janoaa tarinasi jokaista yksityiskohtaa.

Syy kiinnostukseen on yksinkertainen: toimittajan täytyy saada aikaan juttu, jolla hän tienaa leipänsä. Mitä kiinnostavampi juttu, sen parempi. Toimittajan valtti on, että hänellä ei ole muuta roolia elämässäsi.

Niin paljastat salaisuutesi hänelle, jonka tehtävä on kertoa kaikki heti eteenpäin.

Koska toimittaja saa näin paljon sinulta, on aivan kohtuullista, että myös sinä hyödyt hänestä. Kerron, kuinka se onnistuu.

Kun sinulta pyydetään haastattelua, epäröi muka ensin, mutta myönny sitten.

Sen jälkeen mieti etukäteen pari asiaa, jotka haluat sanoa. Ja sitten sano ne vaikka väkisin.

Kun toimittaja kysyy jotain tavanomaisen ympäripyöreää, vastaa hänelle: Hyvä kysymys! Tai: Onpa vaikea asia! Kerro sitten se, mitä haluat sanoa, vaikka puhe olisi jostain aivan muusta.

Toimittaja ostaa vastauksesi, koska hän haluaa kuulla innostunutta ja painavaa puhetta. Sinä puhut, hän nyökkäilee, sinä innostut, hän ottaa talteen. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Tyytyväisiä olivat lopulta myös Ruijan suomalaiset, kun tulivat ikuistettua Paulaharjun kirjaan. Niin kuin myös Suomen lappalaiset, Kainuun kansa, karjalaiset, perhoset (eli perholaiset), härmäläiset ja kurikkalaiset.

Sillä Paulaharjun sana pysyy. Oppineet kansatieteilijät neuvoivat, että jatka sinä vain keräämistä, mutta turhaan niitä kirjojasi rustaat, kun et osaa oikein käyttää kyselylomakkeitakaan.

Samuli tiesi, että lomakkeella ei ole mitään tekemistä ihmisen lähestymisen kanssa. Professorit ovat unohtuneet, mutta Paulaharjun kirjat ovat kirjastojen, divareiden ja kotihyllyjen aarteita.

Anssi Orrenmaa

Kirjoittaja on vapaa tiedonkerääjä

Tags:

Etsi tunnisteilla
Arkisto