Eläköön avaruuden kauppala! (Ilkan kolumni 31.10.2018)
Kun puut pudottivat lehtensä, kävin ihailemassa uusin silmin maailman seinäjokisinta näkymää. Se avautuu, kun seisoo Kansalaistorilla ja kurkistaa kaupungintalon lipan alta kohti kaupungin liikekeskustaa.
Vähän jännitti, miten näky on muuttunut, kun kaupungintaloa on remontoitu, Musiikki Järvenpään keltainen talo purettu ja Vekseliaukiolle noussut pari tornitaloa.
Mutta siinä se on aina vain, Seinäjoen sielu pähkinänkuoressa: kaupungintalon sisäänkäynti kehyksenä, häivähdys Kauppatorin tienoosta, muistuma kauppalan ajasta, takana kaksi uutta avaruusrakettia.
Käykääpäs ohi kulkiessa testaamassa.
Seinäjoki on sen kokoinen kaupunki, että täällä on turha haaveilla yhtenäisestä tyylistä, onneksi. Joka kadulla on eri aikakausien monumentteja ja muistoja.
Ensimmäiset oikeat elokuvani näin Kalevassa 1960-luvun lopulla (purettu EPS-torin alta). Hienoin mies, jonka tunnen seisoi Mandin kulmalla vuonna 1974 (säilynyt). Matikan opettajani poltti väärin vastatut toisen asteen epäyhtälöt syksyllä 1977 Hepsin kulmalla (talo on tallella).
Kaupunki tarjosi kesäkuussa 1994 uuteen lähdeveteen keitetyt kahvit Kauppatorilla (nyt tori on taas siirtym
ässä). Monosen levykauppa paloi poroksi itsenäisyyspäivänä 2007 (ja lopetti siihen). Vaasa Oy:n talo murtui rakennustöiden voimasta maaliskuussa 2017 (ja on nyt saatu pelastettua).
Osa muistojen paikoista säilyy, osa katoaa ja uutta nousee tilalle. Näin se pitää ollakin.
Asiaa tarkkaan harkittuani olen tullut siihen tulokseen, että Seinäjoen ohuita historiallisia kerrostumia kannattaisi vaalia tarkasti.
Seinäjoen keskustan ylivoimaisesti vanhin talo on vuonna 1910 Ylistarosta siirretty Pollarin talo. Se on osoittanut pohjalaista jääräpäisyyttä seisomalla jalkakäytävällä yli vuosisadan ajan. Nyt sitä voisi siirtää pari metriä etelän suuntaan. Siellä se muistuttaisi, että maalta me olemme tulleet.
Seinäjoen kauppalan aikana 1931−59 syntyi monta sympaattista taloa. Niitä on jäljellä sen verran, että tunnelmaan pääsee, kun sillä silmällä katsoo.
Yksi hienoimmista on vuonna 1958 valmistunut Maakuntasäätiön talo, helmenä Arvid Bromsin seinämaalaus, jonka 17 hahmoa kulkevat kohti tulevaisuutta. Suojellaan ilman muuta!
Kauppalan ajan voisi nostaa paremmin esiin ja arvoonsa. Sitähän Seinäjoki on aina vain ja yhä enemmän – kauppapaikka.
Vastasyntyneen pikkukaupungin Aalto-keskus oli 1960-luvun alussa aivan ylivertainen visio.
Että nyt pystyttäisiin samaan, tarvittaisiin melkein taivaallinen näky. Ehkä se on uuden torin ympärille rakentuva avaruuden kauppala?
Elämä on avaruusseikkailu. Me olemme avaruusolentoja. Olemme kokkaroituneet tälle planeetalle avaruustomusta, sanoo Eeva Kilpi.
Ja Seinäjoen torille me olemme nousseet sumusta ja suosta.