Politiikkaa ilman suojamaskia (Ilkka-Pohjalaisen kolumni 6.6.2020)


Koronakriisi on raikastanut ilmatilaa puolueiden perinteisestä kinastelusta.

Luulen, että poliittisen parranpärinän paluuta ei juuri kaivata. Siis sitä viime vuosien suurta linjaa, jossa kampitetaan ministereitä pienistäkin horjahteluista, kuten nyt Katri Kulmuni, ja vedetään lopuksi pääministeri kölin alta.

2000-luvulla on saatu lannistettua jo kuusi pääministeriä, puolueväriin katsomatta. Sanna Marinin hymy toivottavasti vielä kestää.

Lupaavia merkkejä on ilmassa, oikeastaan kiitos opposition, joka on malttanut mielensä korona-aikana.

Aivan kuin Jussi Halla-aho olisi huomannut, että korkein poliittinen vastuu ei olekaan kovin terveellistä. Vähempi meteli voi tuoda mieluisammat salkut. Ano Turtiaisen erottaminen istuu tähän maltillisempaan linjaan.

On vaikea edes muistaa, millaista poliittinen rähinä oli vielä vuosi sitten, kun kamppailtiin eduskunta- ja eurovaalien äänistä.

Paneelien juontajana huomasin, että rivin ääripäitä oli hankala hallita. Populistit ja punavihreät haastoivat ärhäkästi toisiaan ja välillä juontajaakin. Rintamalinjat olivat jyrkkiä ja asetelmat mustavalkoisia.

Keskustelun tuoksinassa piilotin takaraivooni asian, joka häiritsi silloin ja vaivaa yhä. Perussuomalaiset kyseenalaistivat ilmastopolitiikan väittämällä sen näkökulmaa liian suppeaksi. Tämä perussuomalainen ympäristöoppi jäi askarruttamaan, mutta nyt se oli helppo tarkistaa.

Luin perussuomalaisen ympäristö- ja energiapoliittisen ohjelman ja hämmästyin. Se on fiksusti kirjoitettu ja sieltä löytyy myös ilmastopolitiikan kritiikki: ”Ympäristöpolitiikka on enemmän kuin luonnonsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.”

Tämä on järkeenkäyvä ajatus. Kaikki liittyy kaikkeen ja kokonaisuus ratkaisee. Pienempi kulutus, kiertotalous ja luonnonvarojen säästäminen torjuvat ilmastonmuutosta, mutta tuottavat samalla muutakin hyvää.

Perussuomalaisilla on toki omat painotuksensa. He suhtautuvat kielteisesti lentoveroon, varauksellisesti tuulivoimaan ja sallivasti turpeen polttoon. Painotuksista voi olla eri mieltä, mutta ne perustellaan järkevästi ja haastavat keskusteluun.

Ei tämä huonolta näytä, jos ilmastopolitiikka on isoin railo perussuomalaisten ja muiden välillä. Kyllä siitä rakentava keskustelu syntyy, ties vaikka hallitusohjelmakin.

Yhtä paljon yllätti kokoomuksen avaus loppukeväällä.

Puolue ehdotti miljardiluokan ilmastoelvytystä, kuten uusia ratahankkeita, öljystä luopuvien kotitalouksien tukea ja autoilun verotuksen uudistamista. Suomi voi samanaikaisesti kasvattaa taloutta ja vähentää päästöjä, päätteli kokoomus.

Myös Halla-aho on todennut, että kansallinen itsekkyys ei todellisuudessa ole ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.

Jospa heräämmekin koronan jälkeiseen uuteen aamuun, jossa tulevaisuutta mietitään vapaammin ja vailla barrikadeja.

Tämä voi olla haaveilua, mutta ehkä haavetta kannattaa elätellä ainakin kesän ajan. Ja ottaa vasta syksyllä käyttöön poliittiset suojamaskit ja vasta-aineet.

Tags:

Etsi tunnisteilla
Arkisto