Aika epeleitä!


”Virolaiset ovat aika epeleitä. Kaikki tuntuu siellä olevan kiellettyä ja hankalaa, mutta jollain kumman konstilla he kuitenkin saavat kaiken toimimaan. Nokkelaa porukkaa.”

Sitaatti on Risto Vuorisen mainiosta romaanista Vastarannan lumo, joka otin matkalukemiseksi kesän Tallinnan-reissulle.

Vakuutuin matkalla, että virolaisten nokkeluus ja Tallinnan lumo ovat yhä voimissaan. Vanhan kaupungin ja Kadriorgin loisto ovat saaneet rinnalleen Kalamajan kehityksen ja liikekeskuksen monet uudet miljööt. Tallinna on osannut hyödyntää etsikkoaikansa.

Kun palasin Tallinnasta Helsinkiin, vaikutti Pohjolan valkea kaupunki melkein paikalleen jämähtäneeltä. Onhan Helsingilläkin valopilkkunsa, kuten Oodi-kirjaston ja Kansalaisaukion tienoo.

Sen sijaan entisiä satama-alueita eli Jätkäsaarta, Kalasatamaa ja Sompasaarta ollaan tunkemassa liian täyteen liian tavanomaista rakentamista. Samaan aikaan Tallinna on osannut taikoa vanhoista tehdasalueista luovia vanhan ja uuden yhdistelmiä, Telliskiven ja Noblessnerin tapaan (kuva on jälkimmäisestä).

Tämän Talsingin kaksoiskaupungin jälkeen olikin sitten jännittävää junailla Seinäjoelle ja katsoa kotikaupunkia uusin silmin.

Kova yrittäminen näkyy Seinäjoella purkamisina ja nostureina, mutta myös onnistuneena vanhan hyödyntämisenä. Entinen piirisairaala ja lääninsairaala ovat hienossa uusiokäytössä, samoin Kalevan Navetan, Rytmikorjaamon ja Graffitlandian suunta. Myös Apila-kirjaston yhdistäminen Aalto-keskukseen on uuden ja vanhemman ympäristön luovaa kehittämistä rinnakkain, samoin hotelli Alman kehittyvä ympäristö. Keskuspuiston avaruusasema ja Kauppatorin paviljonki taas luovat kekseliästä uutta miljöötä.

Hmmm… alun sitaattia voisikin oikeastaan sovittaa lakeuden pääkaupunkiin.

”Seinäjokelaiset ovat aika epeleitä. Jollain kumman konstilla he saavat kaiken toimimaan. Nokkelaa porukkaa.”

Ehkä meillä on sittenkin vielä toivoa!



Etsi tunnisteilla
Arkisto