Puhu pehmeästi pohjanmaata (Ilkka-Pohjalaisen kolumni 21.11.2020)

Turkin kieli on hallitsijoiden kieli, arabian kieli filosofien ja persian kieli runoilijoiden, sanoo Mika Waltarin Mikael Hakim.

Entä pohjanmaan kieli? Ne sehän on trossaajien kieli. Moon meiltä ja muut on meirän krannista!

Onhan tuo mahtavasti sanottu. Mutta myös aika kamalaa kuultavaa, kun yhtään sivusta kattoo.

Luulen, että useampi kuin arvaammekaan kärsii hiljaa tuosta mahtailevasta puheenparresta, jonka keskellä joutuu elämään.

Eikä siitä voi edes moittia, koska vastaus on selvä: Sehän oli leikkiä vaan, ekkö sä ny sitäkään tajunnu!

Vaihtoehto uhopohjalaisuudelle on lähempänä kuin hoksaammekaan. Se on maakunnan koilliskulman eli Järviseudun pehmopohjalaisuus.

Kun lakian Etelä-Pohojammaan puolella väitetähän jyrkästi, että Leheron klopilla oli käret veres, oikaistaan lempeällä Järvi-Pohjanmaalla, että kyllä sillä Lehon poijalla tais olla käet het aivavvaan vees.

Tutkijoiden mukaan tämä on Suomen jyrkin murreraja. Olen etsinyt sen talon tarkkuudella Lapuan ja Alajärven väliltä, samoin Kauhavan ja Lappajärven väliltä. Kortesjärvellä rajan sanotaan kulkevan Nuottimäen prunnin kohdalla.

Tunsin kyllä Järviseutua ennestään − Alajärvi-cityä, Vimpelin Saarikenttää ja Lappajärven Kivitippua − mutta syvällinen kosketus puuttui. Sain sen, kun kartoitimme muutama kesä sitten koskihäjyjen porukalla 200 kilometriä Ähtävänjoen vesistöä. Sen jälkeen sukelsin vielä syvemmälle Järviseudun tarinoihin, kun kirjoitin Tervareitin melontaoppaan.

Näiden tempausten jäljiltä on tallessa parinsadan järviseutulaisen yhteystiedot. Soitto kenelle tahansa todistaa järvipohjalaisten olevan ystävällistä ja aikaansaavaa väkeä, kuin yhdistelmä savolaisten ja pohjalaisten parhaita puolita.

1500-luvulla syntynyt savolaiskiila tuntuu yhä. Savosta tulleet uudisasukkaat saivat tuolloin luvan asuttaa Pohjanmaan tasankojen välistä erämaista seutua. He löysivät leppoisan Alajärven, mahtavan Lappajärven ja 132-saarisen Evijärven, joka on kuin pala Järvi-Suomea lakeuksien maakunnassa. Näillä rannoilla heidän jälkeläisensä elävät aina vain.

Ilkka-Pohjalaisen levikkialueella on myös toinen kieliraja, murrerajaakin jyrkempi. Se on suomen ja ruotsin kielen raja, jonka kerrotaan kulkevan Petterinmäellä vinottain erään makuuhuoneen poikki.

Miltä suomenruotsi kuulostaa riikinruotsalaisen korvaan? Pirkko Saisio kysyi tätä ruotsalaiselta ystävältään, jolloin tämä vastasi: ihanalta, kodikkaalta ja tuttavalliselta. Kun Saisio ihmetteli vastausta, ystävä selitti: Sehän on muumien kieli! Ystävä kertoi hämmästyneensä lapsena, kun kuuli myös ihmisten puhuvan muumien kieltä.

Ja ajatelkaa: myös meitä häjyjen kieltä puhuvia on vielä oikeasti olemassa. Emme voi tietää, miltä puheemme kuulostaa toisen korvaan. Se voi vaikka järkyttää herkempiä.

Siis: puhu pehmeämmin pohjanmaata. (Englanniksi Speak Softly Osthrobotnia.)